Valmistautumista kevään tuloon - katsaus kevään 2013 ensisaapumis ennätyksiin

Kävin läpi kevään 2013 lajien ensisaapujat ja siitä tuli esille, että peräti yhdeksän lajia rikkoi saapumisennätyksen kautta aikain Kainuussa. Itse asiassa yksi laji oli uusi koko Kainuulle: punakaulahanhi. Se havaittiin 5.6 Vaalassa ja tuo lintu teki siten automaattisesti saapumisennätyksen, vaikka lintu olikin ilmeisesti sama, joka havaittiin joku päivä myöhemmin Kiuruvedellä ja edelleen noin viikkoa myöhemmin Naantalissa. Tuo hanhi siis palasi kesken muuttomatkan takaisin eikä lentänyt ollenkaan Taimyrin niemimaalle, missä laji pesii. Naantalissa hanhi oleili koko kesän valkoposkihanhien seurassa.

Kahdeksan muuta lajia rikkoivat saapumisennätyksen 1-8pv. Vain yhden päivän aikaisemmin saapuivat mehiläishaukka Paltamoon (9.5.) ja luhtakerttunen Kuhmoon (27.5.), mutta tervapääsky havaittiin useassakin paikassa Kainuussa (8.5.).  Kaksi päivää aikaisemmin saapui lapinsirri Kajaaniin (8.5.). Kolme päivää aikaisemmin saapui isosirri Kajaaniin (8.5.).  Pikku hiljaa Kainuussakin lisääntyvä mustapääkerttu havaittiin jo 5pv aikaisemmin Ristijärvellä (7.5.). Kattohaikarasta on aika satunnaisia havaintoja aiemmilta vuosilta ja nyt Paltamossa havaittu lintu (24.4.) rikkoi ennätyksen 6pv:llä. Kattohaikarasta löytyy KLY:n arkistosta vanhoja aikaisempiakin havaintoja, mutta ne vaikuttavat epäluotettavilta. Onpas yksi vanha havainto kirjattu jopa maaliskuulta! Vain harvoin Kainuussa havaittu kehrääjä rikkoi vanhan saapumisennätyksen peräti 8pv. Lintuhan havaittiin Kajaanissa (7.6.). Tämä havainto on tällä hetkellä vielä ARK:n käsittelyssä, mutta linnun kerkesivät useat Kajaanin ympäristön harrastajat ainakin kuulla ja muutamat nähdäkin.

Kun kuluva talvi on ollut aika lauha, on odotettavissa, että keväällä useat lajit tekevät taas uusia muuton saapumisennätyksiä. Olemme viisaampia puolen vuoden päästä, mitkä lajit sitten todellakin rikkoivat vanhat Kainuun saapumis ennnätykset.

Kolmen aikaisimman saapumisajan lista löytyy KLY:n verkkosivuilta, josta jokainen jäsen voi tarkistaa, mikäli havaitsee jonkun mielestään aikaisen lintulajin. Olkaa silti huolellisia havaintojen kirjaamisessa Tiiraan, jotta sieltä poimittu materiaali on luotettavaa erilaisten seurantaraporttien tekemiseen. Huomioikaa, että jotkut lajit talvehtivat nykyisin Kainuussa ja siten talvehtijat eivät edusta ensimmäistä muuttohavaintoa. Vain selvästi muuttavat tai sitten muutolta paikalliseksi tulleet linnut tulee huomioida muuttajiksi.

Tuosta kolmen ensimmäisen muuttohavainnon listasta puuttuvat ne havainnot, jotka vaativat ARK/RK:n hyväksynnän, mutta niistä ei ole tehty asianmukaista ilmoituslomaketta tai niitä ei ole ARK/RK hyväksynyt.

Mielenkiintoista kevään seurantaa ja hyviä lintuhavaintoja.

Kari Haataja

Syyslaskennat Vuolijoella - mukavia uusia reittilajeja

Olin taas laskemassa neljä talvilintulaskenta reittiä ex-Vuolijoki alueella 7.-11.11.. Säät olivat olleet pitkään lauhoja tai ainakin plussan puolella. Siten maa oli kutakuinkin sula ja vedet olivat sulia. Oli toki odotettavissa, että maastosta löytyisi joitain viivyttelijoitä.

Vuottolahden reitin, käsittäen lähinnä Valtalanniemen ja Karjalanniemen, kulkiessä lähellä Oulujärven rantaa oli odotettavissa joitakin vesilintuja. Eikä tälläkään kerralla tullut pettymystä. Uusina reittilajeina tulivat mustalintu, tukkakoskelo, sinisorsa ja laulujoutsen. Mustalintuja oli kaksi parvea, 15+62, eli varsin komeat parvet, jotka ovat olleet samoilla paikoilla senkin jälkeen. Tukkakoskelo löytyi 170 isokoskelon parvesta Valtalanniemeltä. Päivää aikaisemmin ilmeisesti sama parvi oli Vuottolahden venesataman luona ja silloin löysin parvesta 2 tukkakoskeloa. Laskennassa tuo isokoskeloparvi oli lähempänä Kuusirantaa hyvin tiiviinä ryhmänä. Juurikkarannan tuntumassa oli laulujoutsepoikue, 2ad ja 2juv, sekä niiden luona ollut kolmas ad laulujoutsen sekä 2k sinisorsaa. Kymmenkunta kalalokkia kierteli eri paikoissa Vuottolahden alueella suurimman osan ollessa isokoskeloparven luona.

Näkymä Valtalanniemen kärjestä kohti pohjoista tyynellä Oulujärvellä marraskuun 9.. Tällaisella säällä oli helppo havaita vesilinnut ja lokit kaukaakin.

Vuolijoen kirkonkylän reitillä näkyi useassa paikassa pikkuvarpusia ja kokonaismääräksi sain 15 lintua.

Vuottolahti - Humpinmäki reitti on pääosin metsäreitti ja tällä kertaa näkyi vain 2k teerä kanalinnuista.

Vnnhin reittini eli Otanmäen taajaman reitti toi myös pikkuvarpusia, nyt 9 lintua yhteensä, kahdelta eri ruokintapaikalta. Lisäksi löytyi uusina reittilajeina punakylkirastas ja laulurastas. Tuo punakylki oli selvästi siipivikainen roikottaen oikeaa siipeään ja hyppien rivitalojen läheisyydessä ruokaa etsien. Sen sijaan laulurastaan paljasti "tsik"-ääni ja hetki sen jälkeen näin linnun lentävän tien varresta metsään. Nuo molemmat rastaat olivat varsin mukavia reittilajeja ja yllättäviä Kainuun korkeudella.

Huomionarvoista oli, että pihlajanmarjat puuttuivat tyystin. Jo loppu kesällä niitä oli vähän ja ne vähätkin olivat linnut tyhjentäneet aikaisin syksyllä. Kuusenkäpyjä ei ole oikeastaan ollenkaan. Männynkäpyjä on hyvin niukasti. Siten käpylinnut ja tikat loistivat poissaolollaan. Toki muutama käpytikka näkyi.

Linnut olivat pääosin taajamissa eli kk:ssä ja Otanmäessä. Perus talvilajit eli tiaiset, viherpeipot, harakat, närhet ja varislinnut olivat aika lailla normaalimäärin noilla reiteillä.

Laskentareittien lisäksi kävin hyvien säiden myötä katsomassa Oulujärven vesistöissä viivyttelevät vesilinnut. Useissa muissakin paikoissa oli mustalintuja, kuten Käkilahdessa, Ojanperällä ja Otanmäen altaalla. Ojanperällä oli paras parvi eli 70 linnun ryhmä eilen. 1-2 linnun pilkkasiipi ryhmiä näkyi samoissa paikoissa, samoin 1-5 allin ryhmiä. Käkilahdessa löytyi yhden kerran myös 2 n-puk uiveloa. Myös yksittäinen lapasotka ovat olleet sekä Otanmäen altaalla että Ojanperällä. Eli arktiset vesilinnut olivat aika hyvin edustettuna ja ihan hyvänkokosina parvina.

Sekä Vuottolahdessa että Juurikkarannalla näin ad merikotkan kaartelemassa, mutten saanut lajia reitille, vaikka samana aamuna Vuottolahden perukassa merikotka kaartelikin ennen reitille menoani.

Käydessäni eilen bongaamassa Vaalan Pelsolta ruokinnalla olevan lehtokertun oli paikalla myös 15 pikkuvarpusta ja punakylkirastas. Pikkuvarpuset osoittavat siten vahvaa esiintymistä Oulujärven lounaisosissa. Lehtokerttu on todella kovan luokan laji marraskuussa missä tahansa Suomessa saatikka Kainuussa. Saa nähdä, miten kauan se sinnittelee ruokinnan turvin. Hyvin ruokaa oli tarjolla.

Vuodenvaihteen tienoilla on laskennan toinen vaihe silloin jo lumisessa maastossa.

Toivottavasti laskentareittejä saadaan Kainuuseen lisääkin jo muutaman uuden syntyneen lisäksi. Varsinkin Kajaanin alueelle sopisi hyvin useampikin reitti pientaloalueille ja Paltaniemelle. Leppoisa kävely samalla reitillä voi tarjota talvella mukavia lintuyllätyksiä ja tuo vaihtelua talviseen rertkeilyyn. Samalla Kainuu omalta osaltaan antaa kuvaa talvilinnuista koko Suomen talvilintulaskentoihin.

Kari Haataja

Rallailua Ylä-Kainuussa

Olipa mukava kokemus osallistua KLY:n 24 h linturalliin 8.-9.6.2013. Meidän joukkueemme, Jari Jakobsson ja minä, osallistui ralliin ns. pystymetsästä, sillä Hyrynsalmella olen käynyt viime talvena 2 kertaa enkä Ristijärvellä viime vuosikymmeninä lainkaan. Jarille molemmat paikat olivat uppo-outoja. Ennen rallia piti siis netin kautta vähän tutustua paikkakuntiin, joskin sekin jäi liian heikoille. Vasta rallin jälkeen kävi ymmärrykseemme, että olisihan siellä ollut yksi lintutornikin (tai mistäpä minä tiedän, vaikka olisi ollut useampiakin). Ei siis käyty sellaisessa.

Kiertelimme varsinkin Hyrynsalmella laajasti. Ensin ajelimme Komulankönkäälle ja Paljakan näkötornille, josta ensimmäisestä ei irronnut oikein mitään mutta toisesta sentään pääsimme kiikareilla katsomaan sinipyrstöä. Taisi ralliin osallistuneista kaikilla joukkueilla olla sinipyrstö listallaan. Se ei ole tosiaan mikään harvinaisuus.

Sitten tehtiin vähän hukka-ajoa mutta kuultiin sentään auton ikkunasta onnekkaasti Paljakan alamäessä sirittäjä. Samoilla seuduilla yksi tiellä olleista vihervarpusista osoittautuikin kisamme ainoaksi urpiaiseksi eikä ko. lajia näyttänyt kaikkien listalla olevan laisinkaan.

Mukava paikka oli Lietejoen suisto hieman Hyrynsalmen keskustan alapuolella. Siitä näki sekä selkälokkeja että törmäpääskyjä, joiden pesiä oltiin nähty vähän ylempänä Lietejoen varrella sorakuopalla. Lietejoen suistossa tuli minulle myös elämänpinna, kun siellä nähtiin myös majava.
No, purussa kuultiin, että keskustan yläpuolellakin olisi ollut suisto, joka jäi hoksaamatta.

Iltasella ajettiin vielä Helena Mularin ilmoittamalle pikkusieppo paikalle Kukkuriin. Satoi eikä lintu laulanut eikä tehnyt sitä sadekuuron jälkeenkään. Sen sijaan mäellä piipitti joku tuulivoimafirman masiina, jota yritettiin ensin vääntää linnun ääneksi. :) Kohta nähtiin kuitenkin sateen kastelema tuulihaukka. Tie vei Joutensuon-Palosuon soidensuojelualueelle, jonne mennessä piipahdettiin mm. Ylä-Tervajärven rannassa, jossa olivat kisan ainoat isokoskelot. Niistä toinen istahti suureksi hämmästykseksemme puun oksalle!

Suoreissu oli raskas, vaikka ilta oli kauneimmillaan. Polkua oli pitkästi ja sillä matkalla minä edellä kulkevana näin metson, jäljessä kulkeva Jari ei. Tosin olin itse nuijannut aiemmin päivällä auton edestä lentäneet tilhet. Kumpaakaan lajia ei saatu enää paikatuksi. Suolla nähtiin kalasääski ja ankarasti molemmin puolin varoitellut pikkukuovi. Sen ja miljoonapäisen hyttyspilven alle jäivät muut mahdolliset äänet. Taivaanvuohi sentään kitkutti, mutta sitä toisen joukkueen näkemää lepinkäistä me ei nähty. Sääskihelvetti joudutti pakoa upealta paikalta. Aika turha reissu ajankäyttöön nähden semminkin, kun keltavästäräkki, liro ja kurki löytyivät vasta seuraavana aamuna suopotkupallon näyttämönä toimivalta suolta, jonne saattoi ajaa autolla ihan keskelle. Töyhtöhyyppää piti odottaa vielä pitempään ja kapustarintaa ei saatu ollenkaan.

Joutensuolta kierrettiin "takakautta" Moisiovaaralle ja kohti Kypärävaaran ruisrääkkää, joka kuitenkin onnenkantamoisena kuultiin jo aiemmin Liko- ja Honkajärven välisten talojen ryppäästä. Siinä pysähdyttiin ihan sattumoisin "kun näytti niin hyvältä paikalta". Kypärävaaralla ei sitten ollutkaan rääkkää, jota käsittääkseni muutkin olivat sieltä hakeneet. Niiltä tienoilta löytyi kuitenkin kisan ainoa "suopelto", jossa lauloivat niittykirviset oikein urakalla (mutta eivät kiurut sielläkään). Länsi-Kainuun kasvattina tämä vaarakainuulaisten tapa tehdä pellot vaaran laelle on outo ja näkyy vaikuttavan myös peltojen lintuvalikoimaan. Ihan kuin vaarojen pelloilta puuttuisivat ne turvepeltojen linnut - keltavästäräkit, niittykirviset ja töyhtöhyypät.

Iltasella asetuttiin maate Pölhöjärven rantaan päivän pölhöilyn jälkeen ja nukuttiin kuutisen tuntia - vähän liian pitkään ja lähdettiin liikkeelle vasta aamukuudelta. Ajettiin Ristijärvelle ja yritettiin paikata taajamasta puuttuvien pikkulintujen listaa siinä kummemmin onnistumatta. Viherpeippoa ei nähty ollenkaan eikä hernekerttuakaan. Uimarannassa kuunneltiin lehtokerttua, joka välillä kuulosti ihan mustapääkertulta, mutta ei rohjettu vääntää sitä sellaiseksi. Paikalta nähtiin kuitenkin pikkulokkeja ja toisella käyntikerralla jo silkkiuikkukin, mutta ei kuultu vastarannalla kuulemma säksättänyttä ruokokerttusta. Miten niitä onkin nykyään niin vähän? Ristijärven keskustassa lauloi vielä aamullakin viitakerttunen.

Hyvä reissu oli käynti Karhulankylällä, jossa kottarainen ruokki poikasiaan ja pelloilla oli lopulta myös töyhtöhyyppiä. Lahnasen laidalta poimittiin tiltaltti, vaikka ei sitä ehkä juuri siitä kohdasta osattu odottaakaan. Siellä kähmyili myös kurki.

Saukkovaaralla käytiin mutta ajauduttiin huonon kartanlukijan (minä) takia vissiin väärään paikkaan eikä vanhempaa metsää löytynytkään.

Kiva reissu oli, vaikka paljon puutteita jäikin listalle. Monet niistä ihan tavallisia pikkulintuja. Petoja ei nähty muuta kuin ne sääksi ja tuulihaukka, mutta purussa yllätyimme, että eivätpä olleet niitä juuri muutkaan tavanneet. Meidän pelloilla Länsi-Kainuussa sentään leijailee tänäkin kesänä suopöllöjä ja sinisuohaukkoja.Pitää varmaan tässä kokeilla, millaisen listan sieltä siitä kotipihan, postilaatikon ja rannan tuntumasta saa vuorokaudessakin kasaan, kun sielläkin laulaa viitakerttunen ihan nurkalla ja rannassa sentään soutelee jatkuvasti myös tukkakoskelo, joka näytti olevan Hyrynsalmen-Ristijärven alueella ihan outo laji.

Yllättävän hyvin pärjättiin sitten kisassa, kun muutkaan eivät olleet mitään hirmu määriä lajeja nähneet. Oltiinkohan me neljäs joukkue kuuden joukossa? Lajeja 75.

Ensi vuonna olisi kuulemma vuorossa Oulujärven ympäriskunnat. Ajateltiin jo nyt keskenämme, että me ei varmaan lähdetä koko järveä kiertämään. Kotinurkille Kivinevan, Kuvajan ja Painuanlahden seudulle on hyvä asettaa painopiste, vaikka metsälajeja siellä jääkin puuttumaan eikä sinipyrstöä tai kuukkelia ole siellä ikinä nähtykään.

Marjatta Kurvinen

Huhtikuun lopun bongailua

Kävin huhtikuun lopulla Kainuussa enemmän henkilökohtaisten asioiden hoidon merkeissä. Samalla toki tuli retkeillyksi ja hoidetuksi muutamia Kainuun pinnoja omalle listalleni.

Saavuin 24.4. ja illalla kävin hiukan katselemassa peltoja sekä Käkilahden jäätilanteen. Otanmäen altaalle en uskaltanut tien alussa olevan lumen määrän vuoksi edes yrittää. Kovin olivat jäisiä kaikki lahdet ja vedet. Lintuja näkyi pelloilla vähän ja metsätkin olivat aika hiljaisia.

Illalla tuli tieto Paltamossa löydetystä kattohaikarasta ja vahvistus, että Hyrynsalmella on mustaleppälintu erään maatalon pihassa. Siispä torstai aamuksi sinne.

Kun tankkasin autoani Kajaanissa klo 9, niin Hannu soitteli, että kattohaikara on noussut ilmaan ylilentävien kurkien mukaan. Pieni pettymys, kun meni siinä yksi Kainuun pinna sivu suun. Aina pitäisi olla aikaisemmin liikkeellä. Päätin kuitenkin ajaa Hyrynsalmelle ja tarkistaa muutama muu paikka matkan varrrella.

Ajoin Paltamon Uvan ja Puolangan Latvan peltojen kautta siltä varalta, jos kattohaikara olisi sinne laskeutunut. Kurkiparven lentosuunta oli ollut sinnepäin eli koilliseen. Pellot olivat siellä sulia, mutta metsissä, varsinkin Latvan alueella, oli jo enemmän lunta. Ei näkynyt kattohaikaraa eli dippi tuli. Kävin Mustakummussa Metlan pihalla käääntymässä. Kuusirinteiltä ei kuulunut sinipyrstöjä, mutta käpylintujen äänia kuului. Yksi koiras pikkukäpylintu näkyi riittävän hyvin. Ääntelevät käpylinnut taisivat olla pääosin pikkukäpylintuja äänen perusteella.

Mustakummun kuusikkorinteet odottavat sinipyrstöjen saapumista.

Jatkoin matkaa kohti Hyrynsalmea. Pysähdin Komulankönkäällä, mutta virtaväiskejä ei näkynyt paikalla. Vuolas putous oli toki komean näköinen. Suvannon rannat olivat täysin jäässä.

Jatkoin edelleen Puolangantie 177 pihaan. Talonväki ei ollut kotona. Odottelin pihassa noin 20min, kunnes kuulin kerran mustaleppälinnun laulua päärakennuksen luota. Sitten näinkin linnun lentävän navetan päässä olevan varaston luokse. Hetken kuluttua lintu tuli varaston sisältä ja meni katolle, missä se lauleli pari minuuttia. Oli mukava huomata, että linnun pää ja koko etuosa oli kauniin koiraan väreissä. Siipisulat olivat kuitenkin täysin nuoruuspukuiset. Harvoin olen nuorella (2kv linnulla) nähnyt tuollaista pukuyhdistelmää. Lintu lensi viereisen rakennuksen sisään, jonka jälkeen poistuin paikalta.

Mustaleppälintu on selvästi ykeistynyt Kainuussa ja vuosittain lajista tehdään useita havaintoja. Oli siten jo aika minunkin saada laji Kainuun listalleni.

Ajelin takaisin Kajaanin suuntaan. Tein pysähdyksen vielä Ukkohallan lomakeskuksen alaosaan, mutta siellä oli kovin lumista. Paluumatkalla pysähdyin Särämän S-rannalta katsomaan linnut. Vain pieni sula oli puron suulla. Jatkoin Paltaniemelle. Aika hiljaiset olivat nekin maisemat. Paltasalmella oli kyllä runsaasti lokkeja, mutta ei oikeastaan mitään muuta. Palailin takaisin Otanmäkeen.

Perjantaina päätin ajella rannikolle Siikajoen, Lumijoen, Limingan ja Tyrnävän pelloille lähinnä hanhia katsomaan. Ajoin Siikajoen vartta Revonlahdelta kirkonkylään. Joki oli vuolas ja monin paikoin näkyi komeita jäälauttoja rannoilla. Siikajoelta jatkoin Karinkantaan. Alhonmäellä tein pysähdyksen ja heti korviini kantautui 2 laulavaa kangaskiurua Alhonmäen laajojen soramonttujen alueella. Sain siitä PPLY-pinnan #250.  Opiskeluaikanani Oulun seudulla ei tavattu kangaskiurua.

Karinkannan pelloilla halusin katsella hanhia, mutta niiden vähyys yllätti. Toki onnistuin läytämään 8 lyhytnokkahanhea ja n250 taigametsähanhea. Jatkoin Limingan Virkkulaan, jossa kävin uudella lintutornilla. En voinut välttyä kuulemasta mustapyrstökuireja, joita oli ainakin 3 tornin lähettyvillä äänessa. Lumijokisuu oli auki ja laskin sulasta 420 tavia. Toki muita puolisukeltajia oli pienempiä määriä. Vanhan Limingan alueella kuului turkinkyyhkyn huutelua. Sitten suunta Tyrnävän pelloille. Sieltä löysin ainakin 60+25 lyhytnokkahanhea sekä satoja taigametsähanhia Jokisillan ja Ängelevälle menevän tien varresta.

Pari taigametsähanhea lensi riittävän läheltä, jotta sain niistä kuvia. Lyhytnokat ruokailivat pelloilla kovassa lämpöväreilyssä. Opiskeluaikanani näkyi vain muutamia yksittäisiä lyhytnokkahanhia, kun nykyisin Siikajoen ja Tyrnävän pelloilta lasketaan toukokuun alussa satoja lyhytnokkia. Niin lajisto muuttuu.

Jatkoin edelleen kohti Muhosta ja päätin käydä Matokorven lintutorniin tutustumassa. Melkein heti autosta ulos noustuani näin ad arosuohaukka koiraan lentelevän etäällä tornin S-puolella. Nopeasti kamera autosta ja torniin. Otin muutaman heittolaukauksen saalistelevasta macrosta.

Arosuohaukka koiras on aina upea ilmestys.

Paikalla saalisteli samaan aikaan myös vanha muuttohaukka. Se tavoitteli piehehköä kahlaajaa (taivaanvuohi tai jänkäkurppa) onnistumatta. Arosuo putosi lopulta kauas tornin W-puolelle, missä oli myöhemmin illalla nähty 2 koirasta saalistelemassa. Olipa sekin onnistunut pysähdys.

Kotimatkalla lyhyt pysähdys Vaalan lentokentän päässä. Ei kuulunut kangaskiurua. Myös Painuanlahti oli hyvin hiljainen ja koko lahti täysin jäässä. Monet verkkokalastajat olivat kelkkoineen vielä jäällä.

Kun olin ajamassa Alassalmelta Kivisuolle, niin tuli tieto Kajaanissa havaitusta liejukanasta. Tarkistin toki Kivisuon, joka oli aika tyhjä, mutta jatkoin sitten suoraan Kajaaniin.

Kun saavuin paikalle klo 18.40, oli Ari Tervo Purolassa talon pihassa. Lintua ei oltu nähty aikoihin. Päätin kierrellä lähialueita. Naapuritontit olivat tyhjiä, samoin kaupunginlampeen laskevan puronsuun sula-alue ja rannat. Sitten muistin, että hätistettynä liejukana voi nousta puuhun. Näimme Arin kanssa ison kissan kulkevan liejukanan löytötalon kulmia. Lisäksi naapuritontilla oli pidetty hetkeä aikaisemmin aikamoista meteliä. 

Olin aika äimänä, kun havaitsin pari tonttia sivummalla kuusessa liejukanan 4-5m korkeudella. Kävin Arille sanomassa linnun löydöstä. Lintu istui niin sakeassa paikassa puussa, ettei siitä oikein saanut kuvaa. Etsiessäni parempaa katselupaikkaa liejukana lähti lentoon ja lensi pari tonttia eteenpäin laskeutuen taas isoon kuuseen 7m korkeudelle. Kun näimme linnun laskeutumispaikan, niin löysimme linnun istumassa oksalla. Liejukana oli taas minulle Kainuun pinna. Tyytyväisin mielin palasin Otanmäkeen pitkältä reissulta.

Seuraavana aamuna oli taas ajo Kajaaniin. Jo eilen Karangan maankaatopaikalta oli löydetty tunturikiuru. Lähdin sitä katsomaan ja sekin löytyi pienen etsimisen jälkeen. Sekin oli minulle uusi Kainuu-laji.

Tuo Karangan maankaatopaikka vaikuttaa varsin potentiaaliselta raripaikalta ajatellen harvinaisia kirvisiä, kiuruja ja taskuja. Samoin paikka on epäilemättä hyvä syysmuuton seurantapaikka. Monet pedot ja ainakin hanhiparvet on hyvin nähtävissä kasan päältä, kun näkökenttä on 360 astetta ja kasan lakialue puiden latvojen tasalla.

Pihapensaiden leikkuun jälkeen päätin iltapäivällä käväistä Otanmäen altaalla. Se oli korkeanpenkan läheistä aluetta lukuunottamatta jäässä. Penkan lumialueelta lähti riekko lentoon. Sen valkoinen puku taisi saada siitä hyvän suojan.

Kävin vielä myöhään illalla parin tunnin pöllönkuuntelureissun Otanmäen lintuallas - Kytökoski - Saaresmäki - Ryynänen. En kuullut yhtäään pöllön ääntä. Vain kolme lehtokurppaa olivat yön anti.

Sunnuntaina 28.4. oli taas aika palata kohti etelää. Tämä reissu meni linnustollisesti enemmän bongailun merkeissä ja tällä kertaa 5pv reissu toi 3 uutta Kainuu-pinnaa eli ei mitenkään huonosti. Kesäkuun alussa uudelleen Kainuuseen vähän pitemmäksi ajaksi.

Kari Haataja

Talvilintulaskentoja

Pitkästä aikaa taas tällä foorumilla. Oli aika laskea 4 talvilintulaskenta reittiä Vuolijoen alueella. Säät olivat mainiot 22-25.2., kun kiersin kävellen reitit yhden kunakin päivänä. Linnuston osalta lähinnä peruslajistoa. Parhaalla reitillä Vuolijoki kk 15 lajia ja 260 yksilöä ja huonoimmalla Humpimäki - Vuottojoki reitillä Vuottolahdessa metsäisessä maastossa 10 lajia ja vain 32 lintua.

Parhaimpina lajeina olivat 11 pikkuvarpusta Vuolijoki kk alueella 1-3 linnun ryhminä. Se osoittaa, että laji on muodostanut pysyvän kannan kirkonkylään. Sekä Vuottolahden koululla että kirkonkylällä oli tilhi parvi, 40 ja 56 lintua. Ne söivät pensasaidan marjoja, kun pihlajissa ei ole ollut enää vuodenvaihteen jälkeen yhtään marjoja.

Mukavana havaintona oli Vuottolahdessa lumikiepistä lentoon noussut pyy pariskunta. Enpä muista koskaan ennen tavanneeni pyytä lumikiepissä.

Talvilintulaskentojen sivussa kävin katsomassa Itärannalla (22.2.) jo pitempään ollutta lapinpöllöä. Lintu tuli metsästä peltojen ylle vasta auringon laskiessa eli lähellä klo 16. Valitettavasti pöllö oli mieltynyt peltojen lounaiskulmaan ja oli siten pääosin piilossa sinä lyhyenä kuvausaikana, jolloin valojen suhteen oli mahdollista saada jotain otoksia. Ohessa yksi kuva linnusta takaapäin, kun se kuulosteli lumen alle siimahäntiä.

Toki tällä paikalla oli havaittu 1-2 lintua sitten vuoden alun jälkeen, mutta lähempänä Kajaania on eräästä paikasta löytynyt jopa 5 lapinpöllöä. Se voi enteillä hyvää pesintää lajille todella pitkään aikaan.

Peltojen takana oli pyypari ruokailemassa haavoissa iltavalossa.

Palaan takaisin tälle foorumille taas kesän alussa, kun olen kesärallissa, tai muutenkin kesälintuja etsimässä.

Kari Haataja

Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys Ry

Tässä blogissa on tarkoitus julkaista ajankohtaisia lintuhavaintoja ja -tapahtumia Kainuusta. Kirjoittajat ovat Kainuun Lintutieteellisen Yhdistyksen jäseniä ja kokeneita lintuharrastajia.
Hyvää lintuvuotta 2013 kaikille Kainuussa lintujen parissa retkeileville!