Saavuin 24.4. ja illalla kävin hiukan katselemassa peltoja sekä Käkilahden jäätilanteen. Otanmäen altaalle en uskaltanut tien alussa olevan lumen määrän vuoksi edes yrittää. Kovin olivat jäisiä kaikki lahdet ja vedet. Lintuja näkyi pelloilla vähän ja metsätkin olivat aika hiljaisia.
Illalla tuli tieto Paltamossa löydetystä kattohaikarasta ja vahvistus, että Hyrynsalmella on mustaleppälintu erään maatalon pihassa. Siispä torstai aamuksi sinne.
Kun tankkasin autoani Kajaanissa klo 9, niin Hannu soitteli, että kattohaikara on noussut ilmaan ylilentävien kurkien mukaan. Pieni pettymys, kun meni siinä yksi Kainuun pinna sivu suun. Aina pitäisi olla aikaisemmin liikkeellä. Päätin kuitenkin ajaa Hyrynsalmelle ja tarkistaa muutama muu paikka matkan varrrella.
Ajoin Paltamon Uvan ja Puolangan Latvan peltojen kautta siltä varalta, jos kattohaikara olisi sinne laskeutunut. Kurkiparven lentosuunta oli ollut sinnepäin eli koilliseen. Pellot olivat siellä sulia, mutta metsissä, varsinkin Latvan alueella, oli jo enemmän lunta. Ei näkynyt kattohaikaraa eli dippi tuli. Kävin Mustakummussa Metlan pihalla käääntymässä. Kuusirinteiltä ei kuulunut sinipyrstöjä, mutta käpylintujen äänia kuului. Yksi koiras pikkukäpylintu näkyi riittävän hyvin. Ääntelevät käpylinnut taisivat olla pääosin pikkukäpylintuja äänen perusteella.
Mustakummun kuusikkorinteet odottavat sinipyrstöjen saapumista.
Jatkoin matkaa kohti Hyrynsalmea. Pysähdin Komulankönkäällä, mutta virtaväiskejä ei näkynyt paikalla. Vuolas putous oli toki komean näköinen. Suvannon rannat olivat täysin jäässä.
Jatkoin edelleen Puolangantie 177 pihaan. Talonväki ei ollut kotona. Odottelin pihassa noin 20min, kunnes kuulin kerran mustaleppälinnun laulua päärakennuksen luota. Sitten näinkin linnun lentävän navetan päässä olevan varaston luokse. Hetken kuluttua lintu tuli varaston sisältä ja meni katolle, missä se lauleli pari minuuttia. Oli mukava huomata, että linnun pää ja koko etuosa oli kauniin koiraan väreissä. Siipisulat olivat kuitenkin täysin nuoruuspukuiset. Harvoin olen nuorella (2kv linnulla) nähnyt tuollaista pukuyhdistelmää. Lintu lensi viereisen rakennuksen sisään, jonka jälkeen poistuin paikalta.
Mustaleppälintu on selvästi ykeistynyt Kainuussa ja vuosittain lajista tehdään useita havaintoja. Oli siten jo aika minunkin saada laji Kainuun listalleni.
Ajelin takaisin Kajaanin suuntaan. Tein pysähdyksen vielä Ukkohallan lomakeskuksen alaosaan, mutta siellä oli kovin lumista. Paluumatkalla pysähdyin Särämän S-rannalta katsomaan linnut. Vain pieni sula oli puron suulla. Jatkoin Paltaniemelle. Aika hiljaiset olivat nekin maisemat. Paltasalmella oli kyllä runsaasti lokkeja, mutta ei oikeastaan mitään muuta. Palailin takaisin Otanmäkeen.
Perjantaina päätin ajella rannikolle Siikajoen, Lumijoen, Limingan ja Tyrnävän pelloille lähinnä hanhia katsomaan. Ajoin Siikajoen vartta Revonlahdelta kirkonkylään. Joki oli vuolas ja monin paikoin näkyi komeita jäälauttoja rannoilla. Siikajoelta jatkoin Karinkantaan. Alhonmäellä tein pysähdyksen ja heti korviini kantautui 2 laulavaa kangaskiurua Alhonmäen laajojen soramonttujen alueella. Sain siitä PPLY-pinnan #250. Opiskeluaikanani Oulun seudulla ei tavattu kangaskiurua.
Karinkannan pelloilla halusin katsella hanhia, mutta niiden vähyys yllätti. Toki onnistuin läytämään 8 lyhytnokkahanhea ja n250 taigametsähanhea. Jatkoin Limingan Virkkulaan, jossa kävin uudella lintutornilla. En voinut välttyä kuulemasta mustapyrstökuireja, joita oli ainakin 3 tornin lähettyvillä äänessa. Lumijokisuu oli auki ja laskin sulasta 420 tavia. Toki muita puolisukeltajia oli pienempiä määriä. Vanhan Limingan alueella kuului turkinkyyhkyn huutelua. Sitten suunta Tyrnävän pelloille. Sieltä löysin ainakin 60+25 lyhytnokkahanhea sekä satoja taigametsähanhia Jokisillan ja Ängelevälle menevän tien varresta.
Pari taigametsähanhea lensi riittävän läheltä, jotta sain niistä kuvia. Lyhytnokat ruokailivat pelloilla kovassa lämpöväreilyssä. Opiskeluaikanani näkyi vain muutamia yksittäisiä lyhytnokkahanhia, kun nykyisin Siikajoen ja Tyrnävän pelloilta lasketaan toukokuun alussa satoja lyhytnokkia. Niin lajisto muuttuu.
Jatkoin edelleen kohti Muhosta ja päätin käydä Matokorven lintutorniin tutustumassa. Melkein heti autosta ulos noustuani näin ad arosuohaukka koiraan lentelevän etäällä tornin S-puolella. Nopeasti kamera autosta ja torniin. Otin muutaman heittolaukauksen saalistelevasta macrosta.
Arosuohaukka koiras on aina upea ilmestys.
Paikalla saalisteli samaan aikaan myös vanha muuttohaukka. Se tavoitteli piehehköä kahlaajaa (taivaanvuohi tai jänkäkurppa) onnistumatta. Arosuo putosi lopulta kauas tornin W-puolelle, missä oli myöhemmin illalla nähty 2 koirasta saalistelemassa. Olipa sekin onnistunut pysähdys.
Kotimatkalla lyhyt pysähdys Vaalan lentokentän päässä. Ei kuulunut kangaskiurua. Myös Painuanlahti oli hyvin hiljainen ja koko lahti täysin jäässä. Monet verkkokalastajat olivat kelkkoineen vielä jäällä.
Kun olin ajamassa Alassalmelta Kivisuolle, niin tuli tieto Kajaanissa havaitusta liejukanasta. Tarkistin toki Kivisuon, joka oli aika tyhjä, mutta jatkoin sitten suoraan Kajaaniin.
Kun saavuin paikalle klo 18.40, oli Ari Tervo Purolassa talon pihassa. Lintua ei oltu nähty aikoihin. Päätin kierrellä lähialueita. Naapuritontit olivat tyhjiä, samoin kaupunginlampeen laskevan puronsuun sula-alue ja rannat. Sitten muistin, että hätistettynä liejukana voi nousta puuhun. Näimme Arin kanssa ison kissan kulkevan liejukanan löytötalon kulmia. Lisäksi naapuritontilla oli pidetty hetkeä aikaisemmin aikamoista meteliä.
Olin aika äimänä, kun havaitsin pari tonttia sivummalla kuusessa liejukanan 4-5m korkeudella. Kävin Arille sanomassa linnun löydöstä. Lintu istui niin sakeassa paikassa puussa, ettei siitä oikein saanut kuvaa. Etsiessäni parempaa katselupaikkaa liejukana lähti lentoon ja lensi pari tonttia eteenpäin laskeutuen taas isoon kuuseen 7m korkeudelle. Kun näimme linnun laskeutumispaikan, niin löysimme linnun istumassa oksalla. Liejukana oli taas minulle Kainuun pinna. Tyytyväisin mielin palasin Otanmäkeen pitkältä reissulta.
Seuraavana aamuna oli taas ajo Kajaaniin. Jo eilen Karangan maankaatopaikalta oli löydetty tunturikiuru. Lähdin sitä katsomaan ja sekin löytyi pienen etsimisen jälkeen. Sekin oli minulle uusi Kainuu-laji.
Tuo Karangan maankaatopaikka vaikuttaa varsin potentiaaliselta raripaikalta ajatellen harvinaisia kirvisiä, kiuruja ja taskuja. Samoin paikka on epäilemättä hyvä syysmuuton seurantapaikka. Monet pedot ja ainakin hanhiparvet on hyvin nähtävissä kasan päältä, kun näkökenttä on 360 astetta ja kasan lakialue puiden latvojen tasalla.
Pihapensaiden leikkuun jälkeen päätin iltapäivällä käväistä Otanmäen altaalla. Se oli korkeanpenkan läheistä aluetta lukuunottamatta jäässä. Penkan lumialueelta lähti riekko lentoon. Sen valkoinen puku taisi saada siitä hyvän suojan.
Kävin vielä myöhään illalla parin tunnin pöllönkuuntelureissun Otanmäen lintuallas - Kytökoski - Saaresmäki - Ryynänen. En kuullut yhtäään pöllön ääntä. Vain kolme lehtokurppaa olivat yön anti.
Sunnuntaina 28.4. oli taas aika palata kohti etelää. Tämä reissu meni linnustollisesti enemmän bongailun merkeissä ja tällä kertaa 5pv reissu toi 3 uutta Kainuu-pinnaa eli ei mitenkään huonosti. Kesäkuun alussa uudelleen Kainuuseen vähän pitemmäksi ajaksi.
Kari Haataja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti